Oikokulma

 Moro!

Melko surrealistinen päivä. Heräsin yöllä viluun ja tulehdushan se tuolla operoidulla alueella ja systeemissä. Buranaa, Panadolia ja viideltä takaisin nukkumaan. Uudelleen kasilta taas ylös viluun. 

Aamuhommat koiruuden kanssa ja sitten kuumetta mittaamaan, 38.5.

Pohdintaa ja arvontaa, että mitäs sitä nyt sitten tekisin. Soitto osastolle ja sieltä ohjeet soittoon päivystykseen, koska kuumeen takia haluavat veri- ja virtsanäytteet kuitenkin.

Noin 1.5 h jonotusta, ensin puhelimessa, sitten bussimatka ja vielä triageen. Triageen jonotin noin 10 min, ennen kuin pääsin sisään. Perusjuttuja, nimi, hetu ja äidin pituus. Hoitaja lykkäsi kuumemittarin korvaan mutta ei sanonut mitään vaan alkoi heti tulostelemaan hupiranneketta

Noh, paljos oli?

39,9

Aha...

Otetaas toi pyörätuoli ja mennään sillä osastolle.

Se kuulosti hyvältä idealta. Seuraa pitkä tarina, hien hajua ja veren kuppaamista. 37.1 lähtölämmöt osastolla, nyt kotosalla. D'oh....

Mitä tästä opimme? Matematiikka on oikeassa, vajaat 40 astetta ei vielä muodosta oikokulmaa. Ei ainakaan minussa.