Preludi

Oli synkkä ja myrskyinen yö...
Ei
Jo muinaiset roomalaiset...
Ei...

Alussa oli mies, bussi ja rahastuslaukku.

Olen tässä toiminut noin seitsemän vuotta linja-autonkuljettajana tai itse käytän tästä mieluummin termiä bussikuskina. Työ on vienyt henkisen ja fyysisen terveyden, sosiaaliset suhteet ja muutenkin heikentänyt elämänlaatua merkittävästi.

Jotain pitää siis tehdä.

Bussikuskeilu oli jo tavallaan pakokeino mutta siitä tulikin uusi vankila, vain teema ja puitteet vaihtuivat. Olen kova poika haaveilemaan, odottamaan tulevaa mutta myös kova sitä pelkäämään. Nykyisessä työssäni ei vain ole minkäänlaista tulevaisuutta oma hyvinvointi huomioon ottaen.

Olen pitkän aikaa suunnitellut opiskelun aloittamista. Tässä on vain yksi ongelma. Raha. Opintotuella ei makseta asuntolainoja enkä saisi edes sitä opintotukeakaan koska vaimo käy töissä. Suomessa kuitenkin ihmeet ovat mahdollisia ja yhtä ihmeen tapaista lähdin hakemaan. Lisää siitä myöhemmin. Opiskelupaikaksi muodostui Turun Ammattikorkeakoulu, päiväkoulutuksena Konetekniikan insinööri. Tätä opiskelupaikkaa lähdin tavoittelemaan.

Tämä blogi kertoo tarinan siitä miten homma sai alkunsa, miten se temppu tehtiin ja miten opiskelut sujuvat. Vähintään yksi kirjoitus viikossa, erikoistapahtumista omat juttunsa. En pyri salaamaan henkilöllisyyttäni vaikka en sitä korostetusti esille tuokaan mutta tulevista kuvista minut tunnistaa.

Nyt mennään, tarinan alku on vasta... noh... alussa.